En voi sanoa usein olevani kansanedustaja Kärnän kanssa aivan samalla linjalla, mutta yleisesti ottaen - kuten tässä poliisibudjetin kohdalla - olisi tärkeää käydä kriittinen keskustelu prioriteeteista ja kirkastaa rahoituksen perustarpeet. Tämä siis yleisellä tasolla.
Maailma teknologistuu, mikä tarkoittaa poliisin, terveydenhuollon, puolustuksen ja kaikkien julkisrahoitteisten toimintojen kohdalla mahdollisuutta tehdä enemmän ja paremmin uusia teknologioita sekä innovaatioita hyödyntäen. Itsekkin useisiin budjettiprosesseihin osallistuneena tiedän, että julkistaloudesta on jo vuosia puuttunut edellä mainitut tosiasiallinen priorisointi ja perustarpeiden kirkastaminen. Monesti ollaan kuin lapsi, joka kyllästyy nopeasti uuteen leluun ja haluaa aina vaan paremman ja modernimman pelin.
Yhteiskunnassa on nyt ja tulevaisuudessa yhä tärkeämpää ja pakollista keskustella kohtuudessa.
Mikä on riittävää, vaikka ei parasta.
Vaikka monella uudella teknologialla voi saavuttaa enemmän, voiko se olla pois siitä perustasta, jolle systeemit edelleen rakentuvat. Poliisin osalta tulisi käydä keskustelua prioriteeteista; onko painopiste arjen tai yhteiskunnan turvaamisessa? Mikä on laiminlyödyn liikenteen valvonnan henkilömenetysten suhde vaikkapa automaattisen verkonvalvonnan vastaavaan estovaikutukseen? Onko ok, että peruskansalainen ei saa poliisilta apua kohdatessaan rikoksen?
Muun muassa tällaiset päätökset tulee olla yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kirkastettuina julkista rahaa jaettaessa. Mutta ovatko ne?