Vaali-iltana ja sen jälkeen kysytään aina miten meni ja että tuliko voitto tai pettymys. Oma äänisaalini näissä vaaleissa oli ensikertalaisena 42 ja olen siitä valtavan kiitollinen. Ihan valtuustoon en sillä pääse, mutta luottamuspaikkojen kautta vaikuttaminen on seuraava hieno prosessi, johon ehdokkuuden kautta nyt on tie avoinna.
Vastaus kysymykseen on selvä, kyllä ja kyllä. En voisi ikinä olla pettynyt siihen, että näin moni äänestäjä uskoi minuun ja antoi ainoan äänensä Veissille. Pettynyt olen ainoastaan siihen, miten mahtava tulos olisikaan ollut nyt tuloksen perusteella, jos olisin ehtinyt keskittyä tekemään kampanjaa. Perinteisen katukampanjoinnin merkitys on aina valtava ja sen kanssa valtuustopaikka olisi todennäköistä todellisuutta. Nyt isän kuolema juuri kampanjoinnin alussa ja sen vaatimat toimet sekä uuteen asuntoon liittyneen, kuukausia keväästä vieneet yllättävät ongelmat aiheuttivat täydellisen laman kampanjaan.
Olen täydellisen onnellinen ja kiitollinen. Vaalivalvojaisyön lyhyiden unien jälkeen vuoteesta nousi vapautunut ja onnellinen Veissi, jonka on pitkästä aikaa tehnyt mieli laulaa. Se, jos jokin tiivistää kaiken. Kiitos vielä. Ja nähdään!